Kesäkuun vikaa viikkoa viiään.

Hurjan nopeasti meni kyllä loppujen lopuksi ku aattelee ni vaihtoaika. Alkukauesta tuliki treenailtua hyvin ahkerasti, sen jälkeen onki tullu hankittua tässä saimaannorppa-rantakuntoa, josta aletaan hoitaa itteä eroon ko pääsee Suomeen kotiutumaan.

Mut mitäs nyt tähän hätään kuuluu! Siis vielä ollaan reissun päällä, tällä hetkellä Sokchossa, Etelä-Korean rannikkoalueella melko pohjosessa. Huomaa heti ettei olla Etelä-Korean kuumimmassa kaupungissa, Daegussa, vaan rannikolla. Nyt on tullu ikävä kaikkia kotia lähettämiä lämpimiä vaatteita. Mutta onneks on senthän puman pikät lökähousut ja joku pitkähihanen mukana ja villasukat ehottomasti! Ne roikkuu aina mukana :)

Mutta niin, miks me ollaan Solveigin (norjalainen, jos jotku ei muista) kanssa tässä osassa Koreaa. Koska met päätethin lähteä hieman vaeltamaan! Koulu loppu torstaina ja oli vikat tentit niinku kirjottelinki jo ja perjantaina suunniteltiin reissua ja lauantaiaamuna lähettiin liikenteeseen! Ku olin saanu kaikki asiat hoiettua, pakkailtua ja vaihettua musiikkeja ja kuvia Genevieven kanssa ni kello oliki jo yhen aikaa yöllä perjantaina. Eli elettiin jo lauantain puolella ja aamukuuen aikoihin herätys, koska taksi tulis hakemaan siinä seiskan jälkeen. Noh, hauska juttu oli se, että miehän nukuin pitkästä aikaa tosi hyvin, vailla mtn tietoa että seur. päivänä pitäs olla jossain menossa…. Ja en kuullu omaa herätystä ja nukuin pommiin! Onneks yks Patricia, alias Pia tuli koputtamaan oveen ja sanomaan heippoja jtn varttia vaille seiska :D olin että joo, ei tässä ehin ihan ok vielä ja sen jälkhen tuli Solveig ja sano että taksi ei tulekaan kymmenen yli seiska niinku oltiin alustavasti sovittu vaan se tuleeki jo seiskalta! HAHA! Noh, loppupaniikkipakkaamiset à survo kone laukkuun, heitä johot ja muut mukaan, koita saaha raka kahvikuppi sinne kans ja noh. Hienosti sain kaiken mukaan ja unohin palauttaa kämpän avaimen portinvartijalle. Huppista. Taksi tuli ajoissa ja mieki olin ajoissa. Ehkä kaks minuuttia yli seiskan..

Matka alko taksimatkalla Daegun pohjoselle linkka-asemalle Buk-jtn.. Sieltä sitte saatiin liput ja eka ostettiin jonneki ihan muualle ku Sockhoon, siis oli joku paikka tässä lähellä kait. YangYang ehkä, mutta minun muistin mukaan se ei ollu se. Ku yks korealainen tyttö neuvo että ostakaa eka sinne ja siittä eteenpäin. Noh, Solveig nohevana meni ja vaihto sen lipun vielä suoraan Sokchoon, koska listan mukaan sinne pitäs mennä suora linja ja KAPPAS. Ko vaihettiin ni tuli halvemmaksi! Oltas jouvuttu tietenki ostamaan liput sieltä jostain muusta kaupungista Sokchoon ja olis maksanu enempi, mutta nyt ko vaihto suoraan linjaan ni tuli lisämaksua vain jtn 2000-4000 won vai paljonko olis ollu. Sikavähän kuitenki!

Matka meni lepposasti ja oltiin kuultu että se kestäis jopa 7h ja siihen meniki 5h… Suunnilleen. Sokchossa sitte etittiin motelli ja sen jälkhen selvitettiin miten päästään Sokchoon ja sen jälkeen käytiin hakemassa evästä reissulle ja mentiin illastamaan. Oliki ihan hyvä tulla ajoissa ni ehti järkkäillä kaikki rauhassa, syyä ja palkata kamoja sunmuuta.

Lauantaina alko sitte matka kohto Seoraksania eli meän kohetta tälle viikonlopulle! Tai siis edelliselle ko saan tämän postattua :p Eli meän suunnitelmissa oli lähteä heti koulun loputtua Etelä-Korean yhteen kansallispuistoon, Soraksanille vaeltamaan ja olemaan yks yö reissussa. Herättiin aikasin, 6:10 ja alettiin laittautua reissuun! Eli aamupala naamaan, vaatteet päälle, kamat laukkuihin ja menoksi. Meille oli sanottu että Seoraksanilla on lokerot minne saa tavarat säilöön ja mehän luotettiin tähän tietoon. Seoraksanille saavuttiin hyvissä ajoin, että päästäs vaeltamaan ennen liian kuumia ilmoja. Perille ko tultiin ni saatiin kuulla että tämä paikka, informaatiopiste porttijen sisäpuolella aukeaa YHEKSÄLTÄ! Oltiin että aha… kiva… Kiva! Joo. Ooteltiin sitte puoltoista tuntia suunnilleen tai enempiki ja kateltiin kuinka innokkaat korealaiset ja turistit sitte meni sinne puistoon.. Joko kaapelivaunulle ja sillä ylös tai muuten vain sinne.. Joo.. Ei yhthän tehny pahhaa. Saatiin sitte oottelun jälkeen tavarat säilöön ja ittemme matkaan UUJAU!

Reissu oli ihan älyttömän upea! Oli rankkaa! Siis voin sanoa että itkua vääns menomatkalla ko teki pahhaa.. Saatana ylämäkeä koko matka melkein! Siis ihan oikeasti! Huomas ko läskipikkupossu oli kasvattanu jonku kaks tai kolme kiloa elopainoa lisää ja lähti sinne taapertamhan. Ei hullu, sisulla – sano suomalainen. Näihän se. Jaethin repun kantovuorot ja toinen kanto sitte kameralaukkuja, mitkä neki täynnä tavaraa :D Alkuun oli aika helppoa, suht tasasta ja pikkusia nousuja ja kiviä, portaita, pikku puro vieressä, kallioita, kirkasta vettä, korealaisia, hyvä ilma ja kaikkea. Sen jälkeen sumuisuus, eli pilvet lisäänty ja mäkiä tuli lisää, ylämäkeä tuli lisää, portaita tuli lisää, kivikkoja tuli lisää ja jos en maininnu tai korostanu tarpeeksi ni ylämäkiä tuli LISÄÄ. Ihan kiitettävästi! Ja ne mäethän ei loppunukkaan, vaan saatto olla joku 10m tasanen jakso tai jopa alamäki, minkä jälkeen ylämäki jatku… Ja jatku… Mulla särki päätä jo aamusta hiukan ja auta armias siinäko taaperrethin ni ko syän hakkas ja melkhein hyppäs rinnasta ja samaan aikaan se tykytys tuntu päässä ko verenpaine kasvo. Lauantain matka tuntu ikusuuelta. Mie hikosin ja koskhan ole ollu hiki niin suolasta! Ällöltä kuulostaa joo, mutta se vain on tosi ja mie sen sanon koska siltä se tuntu (maistu)!

Näkyvyys oli paikoin tosi huono, ei nähty jtn putouksia ja mitähän siellä olis ollu, mutta olihan tuo pilvessä vaeltaminen kokemus seki :p Näitten iänikusten portaitten jälkeen, ja kiviportaitten jälkeen ko oli ollu lisää mäkiä ni alko siintää huiput… VIHDOIN.. alko näkyä muutaki ko pelkkää pilveä naaman eessä ja puuta. Pensasta, tönö ja huippu sen takana! Vihdoin tultiin perille meän majatalolle, jonka nimeä en nyt muista. Huipun nimi oli Daecheonbong (1708m). Kuoltiin hetkeksi majatalon ”laajennetulle terassille”, missä oli kelkkatelan tuntusta kumia alustana. Makoiltiin ja syöpöteltiin jtn keksejä, appelsiineja, pähkinöitä siinä ja mentiin sitte hetken auringossa köllöttelyn jälkeen huipulle! Ja olihan maisemat. Pilviä vain harmittavan paljon niinku koko reissun aikana, mutta hienoa silti! Palattiin takas majatalolle, maksettiin yöpyminen ja huovat ja syötiin sitte ruoka ja rentouvuttiin. Yö meni aika kökösti, alkuun oli sika kuuma ku net piti lämmitystä päällä ja sen jälkhen sitte tuliki tosi kylmä ja ei ollu tarpeeksi vaatetta päällä ja meinas paleltaa huovasta huolimatta. Sen lisäksi tietenki joukusta löytyy aina joku kuorsaaja ja pölisijä.

Aamulla, ihanku oltas yhessä sovittu ni koko lössi heräs neljän aikaan, niinku meki (jos oltiin ees nukuttu) ja lähettiin taapertaan takas huipulle kattomaan auringonnousua. Oltiin liian kärsimättömiä ko oltiin siellä huipulla ja ko lähettiin alas ni sitte se aurinko sieltä näky! Mutta oli taas niin pilvistä ettei sitä nähny kunnolla alusta asti, vaan vasta ku oli noussu jo jonku verran :p hienoa oli ja kylmä! Aijjaijjai. Ihan eri ilmanala ko Daegussa kyllä.
Tämän jälkhen syöthin aamupala ja höpöteltiin jotaki korelaisten ja yhen amerkkalaisen korealaisen kans, kenet Solveig bongas aikasemmin tai jotaki olivat jutelleet. HeHe, Solveig vähän sosiaalisempi mitä mie :D Net anto meän maistaa niitten aamupalaa: nuudeleita, nötköttiä. Mm, mie ainaki tykkäsin. Sitte oli luvassa taas yllätys käpöstelyä! Mutta eri suuntaan. Meän koko matka oliki oikeastaan alamäkeä. Muutamia ylämäkiä huolimatta. Jalat kyllä ilmotti jo ekassa ylämäessä, että irtisanovat itteni jos samallainen päivä eessä ko oli edeltävä. Mutta ei onneks ollu. Mentiin jossain kolmessa tunnissa matka, mihin olis pitäny kulua reisu 5h, mutta mentiinki tosiaan alamäkeen :p Paluumatka meni siis tosi nopeaa ja oli ihana! Perillä Hankeyrangissa oltiinki Seoraksanin toisella puolella ja kaukana meän tavaroista. Joten meän piti ottaa bussi eka Sokchoon, mistä taas Seoraksanille, hakea tavarat jne..

Suihkuistahan ei ollu tietoa, joten puhistauvuttiin pyyhkeitten avulla vessassa ja sitte lähettiin roudaamaan itteämme ja tavaroita taas bussipysäkille ja Sokchoon. Ollaan nyt kotiuduttu bussiasemalle ja lähetään yöbussilla Busaniin, Etelä-Korean etelä päähän tällä kertaa ja luvassa on rentoutumista lauantaihin asti ja toivottavasti ruskettamista! Rahaa on menny matkustamiseen yllättävän paljon ja toivon että saan kaiken riittämään täällä oleiluun. En tiiä velottavatko lentokentältä jtn ekstraa matkatavaroista vai eivät. Toivottavasti eivät, muttaku ei näistä tiiä. Ainaki liput on Jejuun ja sieltä pois ni pitäs saaha rahatki riittämään tavaroitten roudaamiseen jos alkavat niistä itkemhän . Mut nyt pitääki jo sammuttaa kone ko akku loppuu! Huomenna, tiistaina pääsen toennäkösesti laittamaan postauksen koneelle. Joten uusiin tunnelmiin ja kuulumisiin seuraavaan blogi-päivitykseen! Ei kauaa ja olen Suomessa!

Joku muikuili takana. Ei mtn ideaa ollu :p

Daecheonbong (1708m) - aamu-viideltä

Jau.

 

Piilossa

 

Kaks tokkuraa

KOIVU!

Maisemaa matkalta ko ei ollu pilviä niin paljon

Vihdoin perillä ja viimesten eväitten syöpöttelyä.

AI NIIN! Tämän reissun alkukuvat löytyy tätä blogikirjotusta ennen!