Moikka taas!

Se on sitte toinen päivä Etelä-Koreassa. Lento meni erittäin hyvin ja oltiin vain viis minuuttia aikataulusta jäljellä. Minun paikka oli ihan keskellä konetta (istuimet: kaks sivulla ja neljä keskellä). Kattelin kuitenki vissiin niin haikeasti tyhjiä ikkunapaikkoja, joten lentoemäntä kysy sitte haluaisinko mennä ikkunapaikalla! NO TOTTAKAI! Heeehehehee, olin niin ilonen ^^ Naama paisto varmaan ko Naantalin aurinko. Lentokoneruoka oli ihan jees ja menin sitte tyhmänä juomaan kahet kahvit lennon aikana ja eihän mulla uni tullu. Katoin jonku öö, ranskalaisen (?) elokuvan miehestä, joka kehitti tekoihoa ihmisille ja sillä oli nainen koekaniinina. Se oli kyllä ihan hyvä elokuva. Sitte tuli katottua parit Simpsonit ja kuunneltua musiikkia. On net lentokonhetki nykyään ku se ruutu on siinä eessä istuvan tuolissa. Lapsilleki olis ollu ohjelmaa ja tekemistä ja jotain pelejäki. HuHu, ei kyllä ihminen pärjää ilman tekemistä. Mutta onhan tuollaset ihan hyödyllisiä etenki jos paljon matkustaa ja varsinki pitkillä reissuilla.

Noh! Sitte oltiinki jo Incheonin lentokentällä ja kulin massan mukana. On se helppoa lopottaa vain joittenki perässä. Tavaratki oli ihan tallessa ja ehjänäki näyttäis olevan. Sitte lähin ettimään exitiä ja se kyllä löytyki nopeasti. Tavara-aulan ovien takana ootti rivi kiinalaisia, japanilaisia, korealaisia -> kaikki niin aasialaisen näkösiä ko voi vain olla ja kukas se siellä laialla töpöttää pellavapäänsä kans :D Petrahan se siellä rupes niin vispaamaan ku näki! Ihan ku mien sitä erottais tästä tummahiuksisten joukosta :DD Onhan Petra useita melkein päätä pidempiki (; Oli kyllä ihana ko Petra oli vastassa. Ei voi sanoin kuvailla sitä helpotusta ko tarttenu alkaa heti ajattelemaan mitä tehä, minne mennä ja tärkeintä MITEN! Ympärillä ei ole mithän muuta ko harakanvarpailta näyttävää kirjotusta, kukaan ei puhu englantia ja siet tajua mistään muusta mitään ku ihmisiä menee ja tulee joka puolella. Silti jännä mikä olo tullu täältä; vaikka ihmisiä olis kuinka paljon ympärillä ni on sellanen olo että kukhan ei vie sinun tavaroita.

Ihanan ja hassun (siis hassu tilanne. You know.?) jälleennäkemisen jälkeen etittiin öö joku loppuautomaatti millä ostettiin liput metroon lentokentältä pois. JA AI NIIN! Ko tultiin lentokoneesta ni meän piti mennä metrolla sinne mihin meän tavarat tuli! Iso lentokenttä siis. Hoho. Mut joo, siis ensin mentiin lentokentältä Seouliin metrolla.. vai olikohan se juna. No kuitenki jollaki puksuttimella menthin Seouliin ja siellä Petra oli taas ihana ja hommattiin mulle metrokortti, jolla sitte päästiin Suwoniin. Tai en mie enhän tiä oliko se Suwon se paikka missä oltiin. Mut kaks pysäkkiä sen jälkeen ni päästiin Petran paikkaan :D Eli jonneki Sungkyunkwanin (en todellakaan muista enää miten kirjotetaan) yliopiston lähelle, jossa vietin sitte yön Petran kainalossa ^^ MUTTA! Sitä ennen käytiin Petran kanssa syömässä korealaisessa ravintolassa naminami kanaruokaa.

Ja sitte käytiin vielä jossain ihan muualla Seoulin maastossa (eli siis kaupungissa), jossa nähtiin Petran kamuleita. Nämät oli kaks vaihtaria: Samantha ja Quentin, jotka oli tosi kivoja J. Quentin (tjt) lähtee takasin Ranskaan ihan näinä päivinä jos pääsee lakkoilusta huolimatta kotiin ja viettiin vähän niinku läksiäisiä ja sitte Petra näki korealaisia kavereitaan. Mie kiskoin coffee lattea minkä ehin että en olis tuupertunu minnekään :D Jaksoin hyvin olla Korean aikaa kaheksaan asti menossa, vaikka olin ollu jo reippaasti päivän yli hereillä. Laskiskelin että olisin ollu jtn n.30h hereillä. En kyllä muista koska olisin kokonaista vuorokauttakaan valvonu. Että oli aika jännä kokemus seki. Mutta tosiaan käytiin kahvilla ja sitte syömässä jossain  korealaisessa ravintolassa ja pääsin maistamaan riisiviiniä, mikä on vishin kans joku korealainen juttu. Se kyllä maistu ihan hiivalta ja oli aika karseaa ni en juonu sitä ko mukillisen. Muuten ruoka oli ihan hyvää, kasvispannaria oli tosi hyvää joku tulisemman dipin kanssa! Ja seki on korealainen juttu :p Seura oli kivaa, vaikka välillä hölistiinki pelkkää koreaa (mie ja Samantha oltiin tässä vaiheessa aika hiljaa :D) ja olin puolikuollu matkustamisesta. Päästiin vihdoin sitte lähtemään ja mie sain osin syyt niskoilleni ja nickname:ksi Jetlag… Että semmosta :D Sitte taas metroon (mie olen saanu ja saan siis oppia kulkemaan sillä aika hyvin ja paljon..) ja takasin Petran kämpille. Siellä ostettiin lippu Daeguun keskiviikolle netin kautta ja alettiin valmistautua iltapuulle. Oliki kyllä aika jännä olo laittaa maate piiiiiiiitkästä aikaa. 

Uni maitto tosi hyvin ja olisin varmaan nukkunu piempäänki, mutta piti olla aikasten ylhäällä, jotta ehittiin hakea mulle automaatilta rahaa ja mennä ensin metrolla Suwoniin, jossa mie vaihoin tulostetun lipun oikeaan lippuun, jotta pääsisin oikeasti matkaan Daeguun. Ja JES! Sitten hyvästelin Petran ja annoin puolet take away-kahvista Petralle ku en saanu sitä ite mukhan. Hemmetin tavarat. Ja menin junalle. Siinä oli just juna sillai että mietin onko tuo minun juna. Muttako semmonen taulu näyttö että se ei ole se millä minun pitäis mennä joten jäin oottamaan. Ja ootin. Klo oli jo 13 yli yheksän ja sen olis pitäny lähteä sillon… Ootin ja mietin että menikö minun juna jo. Mutta tuskaisiin ajatuksiini vastattiin ja jopa ennenku menetin hermoja! Tai olisin hermostunu. Kait mie ajattelin että on varaa ostaa seuraava lippu tjt. Mutta olishan se ärsyttäny. Halusin vielä varmistaa konnarilta onko se minun juna, mutta KAPPAS se ei puhunu englantia. Sen se teki selväksi että joo minun juna ja mene sisälle pian. Joten miehän menin. Ihan väärään vaunuun ja paikalle. Koitin lähteä omaan vaunuun, mutta konnari oli siinä vaiheessa taas jostaki putkahtanu ja viitto minut istumaan siihen kohtaa missä olin. Noh, sehän kävi mulle ihan ok :D Siinä sitte istuin koko matkan ja kukaan tullu valittamaan mtn. Ja vaikka olis tullu ni enpä mie olisn mithän tajunnu kuitenkaan.

Ja tsadaa! At Daegu station. Matka kesti n.kolme tuntia ja näin tosi kivoja maisemia. Ainaki siihen asti ku joku joka istu minun takana veti verhon ikkunan eteen. Miepä nukuin sen aikaa tai pikemminki torkahtelin ja ko huomasin ettei siinä enää istu ketään ni aukasin taas ikkunan (tuleepa taas selitettyä tarkasti –vielä ku on intoa kirjottaa) ja rupesin pällistelemään pihalle. Aurinko lämmitti kyllä kivasti eikä haitannu yhtään ^^ Daegussa joku mies oli tosi ystävällinen ja kanto minun laukun siihen asti ku minun buddy eli kv-tuutori oli vastassa lapun kans J. Mukavia korealaisiaki on. Ei sekhän puhunu englantia, mutta vitsit ku joku miljoonista ihmisistä osottaa tuollasta avualiaisuutta! KIITOS! Tämä minun buddy: Yeji ei puhunu kauhean paljon englantia, tai ainaki huomas ettei se ole vähään aikaan puhunu. Sitte se kivasti yhisteli vissiin omaa puhumista helopottaakseen koreaa ja englantia. Ehehe… Minua ei ihan naurattanu. Jos ei oltas Petran kans (tai siis jos Petra ei olis) hommannu mulle metrokorttia ni en tiiä miten olisin päässy sen kans tänne kampukselle. Ei se oikhein tienny asioita joita kyselin, heitteli ja kertoi epäolennaisia asioita (siis tässä vaiheessa) ja sain kysellä aika paljon, mutta ku sekhän ei oikein tajunnu minun kysymyksistä kaikkia. So, keep it simple. Paras ajatus ja neuvo kaikille matkustaville. Miten voi sanoa jotain mahollisimman yksinkertasesti ni se attaa. Päästiin kuin päästiinki tänne asunnolle, sain avaimen ja nettipiuhan ja käytiin hakemassa mulle petikamppeet. Tosin lakanoita ei vielä ole… Pitäis kait vielä yrittää ettiä niitä jostain. Ai niin ja huomenna ottaa kuva tästä paikasta. Tämä yliopisto (Keimyung University) sijaitsee hieman Daegun reunalla (Yeji sano niin) ja siks tässä on lähellä paljon kasvillisuutta. Me like it! Much Much Much! Toisekseen, täällä asuntolassa on ihan sairaan kylmä. Ja ovet vissiin sulkeutuu kymmeneltä tai yheltätoista ja sen jälkeen ei pääse enää sisälle. Nice! Huh, tämäki päivä on siis menny matkusteltaessa  ja säädeltäessä kaikkia juttuja. Onneks mulla on nyt netti <3 ja oma tila ettei tartte kantaa nuita tavaroita, vaan voi alkaa kotiutua pikkuhiljaa. Kävin tuossa koulun ruokalassa syömässä. Ja se ruoka oli kyllä aika… K-a-r-s-e-a-a. Keitossa oli tofua, jtn niljakasta mustekalaa tjt ja se oli niin järkyttävää syyä. Ihan ku sitkastettua siannahkaa olis epätoivossa yrittäny syyä, paitsi siinä oli jtn mini-imukuppeja pinnalla ja helvetin kuumaa vettä sisällä. Hyi *erkele… Sitte nämät tyypit ei ruukaa jua ruoan kanssa vishin paljoa. Tuolla kupit oli astioitten palautuspisteen vieressä, ihmiset haki kupin kaapista ruan jälkeen, otti vettä automaatista, joi ja lähti. Maassa maan tavalla, niin mieki tehin sitte. Semmosia tänne nytte. Mietin josko lähtis niitä lakanoita vielä metsästämään jostain. Muuten paikkoja ei enhän viitti ettiä ko alkaa olla niin pimeä.

Mutta näihin tunnelmiin ja kuulemisiin!

-Anu